Siirry suoraan sisältöön

Sydänsuomessa

Euroopan unionin osarahoittama
Keski-Suomen liitto

”Työvoiman saatavuudessa pitäisi puhua enemmän pitovoimasta kuin vetovoimasta”

Pihtiputaalainen Pasi Mikkonen on mukana työllistämässä 100 ihmistä kolmessa firmassa. Hänen mielestään vetovoiman ja kasvun sijasta pitäisi puhua pitovoimasta ja ihan tavallisista yrityksistä, jotka tekevät oman siivunsa.

Pasi Mikkosen mielestä aktiivisella tapahtumatarjonnalla vaikutetaan siihen, minkälainen kuva kunnasta syntyy.

– Mä inhoan sitä kasvusanaa oikeastaan, toimitusjohtaja, omistaja ja yrittäjä Pasi Mikkonen sanoo ensisanoikseen.

Mikkosen mielestä sen sijasta, että keskitytään puhumaan yritysten kasvusta, pitäisi puhua enemmänkin niistä yrityksistä, jotka eivät kasva, mutta tekevät oman siivunsa. Ja tarvitsevat työntekijöitä, jotta yritykset ylipäätään säilyvät hengissä.
– Minä olen toisen polven metsäkoneyrittäjä, ollut 30 vuotta kuvioissa. Se on hyvä asia, että tässä lähellä ei ole kaupunkia, ei ole niin suuri se kaupungin imu. Mutta toisaalta se on haaste: mistä saadaan töitä puolisolle, jos siippa tulee töihin metsään konekuskiksi tai sahatyöntekijäksi.

OSAAJAT VIRTAAVAT POIS SUOMESTA

Mikkonen on muodostanut käsityksensä työvoiman saatavuudesta käytännön kautta. Hän toimii Putaan MottiMestareiden ja Pihtiputaan ajokonekorjaamon yrittäjänä sekä osaomistajana FM Timber -sahakonsernissa.
– Suomessa on maailman parhaat metsäkonekuskit, mutta ne virtaavat täältä ulospäin. Tuonkaltaiselle osaamiselle on jonossa ottajia. Siksi meidän pitäisi paljon enemmän puhua paikkakunnan kyvystä pitää osaajat.

Teknisen osaamisen lisäksi huipputyyppejä yhdistää myös tietynlaiset luonteenpiirteet.
– Teoriassa jokaisesta pleikkarimiehestä voi teknisesti tulla hyvä konekuski, mutta kun ei se riitä. Tärkeintä on, että haluaa asua täällä, viihtyy metsässä yksin ja johtaa itse itseään. Metsässä ei ole yhtään tehtaanjohtajaa sanomassa, että mitenkä paljon tänään pitäisi vielä tehdä. Siellä pitää pystyä työskentelemään silloinkin, kun on kylmää, pimeää ja liukasta, Mikkonen kuvaa.

TRAKTORIPOIKIA EI ENÄÄ SYNNY

Mikkonen on huolissaan maaseutukuntien väestökadon vaikutuksista työvoiman saatavuuteen.
– Kun minä lähdin lukiosta, Pihtiputaan asukasluku oli 6000. Nyt se on alle 4000. Niitä poikia ei enää synny, jotka 10-vuotiaasta lähtien on ajelleet traktoria maatilalla. Potentiaali pienenee koko ajan.

Yrittäjä raapiikin päätään löytääkseen uusia keinoja rekrytoida yrityksiin työntekijöitä.
– Me olemme paikallinen toimija ja oltu niin pitkään täällä, että jos joku muuttaa alueelle tai tarvitsee töitä, niin helposti kysyy meiltä. Puskaradio onkin ollut pitkään meidän ainoa ja paras rekrytointikanava. Lehdessä ei ole vielä koskaan haettu kone- tai autokuskeja, mutta siihen on varmasti mentävä. Samoin yritykset on saatava näkymään somessa paremmin.

NÄKYVYYDEN ETEEN TEHTÄVÄ TYÖ ON TÄRKEÄÄ

Mikkonen arvostaa sitä työtä, mitä muun muassa alueen kehitysyhtiöt tekevät Sydänsuomessa-alueen tunnetuksi tekemisen eteen.
– On hienoa, että esimerkiksi Rekry-messuilla ollaan alueena mukana. Siellä pitäisi erityisesti saada kontakteja niihin metsä- ja sahatyöntekijöiden puolisoihin, löytää heille töitä ja esitellä heille alueen mahdollisuuksia.

Myös kunnista syntyvään ensivaikutelmaan pitäisi Mikkosen mukaan satsata.
– Viitasaarelle ja Pihtiputaalle ylivoimainen valtti on nelostie. Ei siksi, että se toisi meille hirveästi rahaa, vaan siksi, että se on oiva keino tutustuttaa ohiajavia ihmisiä kuntiimme. Siksi on hirveän tärkeää miettiä, että mille ne meidän kunnat näyttävät ulkopuolisin silmin: voisiko niissä viettää enemmänkin aikaa vai päättääkö jatkossakin pyyhältää vain ohi.

Mikkosen mukaan on helppo sulkea silmänsä siltä hyvältä, mitä Sydänsuomen kunnissa jo on.
– Meillä pääsee keinolumelle, uimaan, melomaan ja jäille muutamissa minuuteissa. Samoin kauppaan ja hakemaan lapset päiväkodeista. 85% meidän työntekijöistä on Pihtiputaalta ja loput 15% noin puolen tunnin ajomatkan päästä, joten työmatkoihin ei todellakaan tuhraudu liikaa aikaa. Asiat hoituvat täällä helposti ja nopeasti kaupunkeihin verrattuna.

METSÄOSAAMISEN BRÄNDIÄ VAHVISTETTAVA

Venäjän hyökkäyssota on lisännyt puunkorjuuta ja puunkuljetusta: näin ollen työntekijöitä tarvitaan yhä enemmän.
– Oppilaitosyhteistyötä on tehty tähänkin asti, mutta koulutus on hirvittävän kallista. Koululle ostetaan puolen miljoonan kone, jolla pääsee yksi ajamaan kerrallaan. Metsäkonekoulutus onkin toiseksi kalleinta koulutusta lentäjäkoulutuksen jälkeen.

Mikkonen näkeekin, että tulevaisuudessa koulutus siirtyy yhä enemmän yrityksiin. Yrityksissä tapahtuva koulutus myös loisi heti urapolkuja osaajille. Alan kannalta ratkaisu ei löydy siitä, että talot kilpailevat keskenään osaajista, vaan alalle pitäisi saada kokonaan uusia tekijöitä.
– Kunnista esimerkiksi Pyhäntä ja Keitele ovat sellaisia, joista tiedetään, että niistä löytyy aina metsäalan osaajille töitä. Meidän kunnille pohjoisessa Keski-Suomessa pitäisi luoda samanlainen tunnettuus, se on tärkeää työvoiman saatavuuden kannalta.