Asumisen Uudet Tuulet maakuntien rajoilla – rahoitusfoorumissa pohdittiin maaseudulla asumisen tukemista.
Asumisen Uudet Tuulet -hankkeen 2. rahoitusfoorumissa 24.11.2025 pureuduttiin keskustelua herättävään teemaan: voisiko asumistuen uudistaminen toimia keinona kannustaa maaseudulle muuttoon? Entä voisiko asumistukea hyödyntää myös oman kodin hankintaan maaseutualueilla?
Aihe on ajankohtainen hankealueen kunnille, jotka ovat kohdanneet pullonkauloja maaseutuasumisen rahoittamisessa; maaseudulla kiinteistöjen vakuusarvot eivät riitä korjaus- tai uusrakentamisen lainoittamiseksi. Kuitenkin alueelle tarvitaan jatkossakin laadukkaita asuntoja niin nykyisille kuin uusille asukkaille.
Asumistuen kertamaksulla kiinni maaseutukotiin
Kansanedustaja Anne Kalmari esitteli tilaisuudessa ideansa uudenlaisesta asumistuen käyttötavasta, jonka tavoitteena olisi mahdollistaa haave maaseutuasumisen toteuttamisesta ja lisätä kiinnostusta maaseutua kohtaan.
Kalmarin esittämä malli perustuu erotukselle, joka syntyy pääkaupunkiseudun ja maaseutukuntien asumistuen hyväksyttävien enimmäiskustannusten välillä. Tästä tuen erotuksesta annettaisiin muuttajalle 80 % viiden vuoden ajalta kertaluonteisena avustuksena omistusasunnon hankkimiseen maaseudulta.
Tuen kohderyhmäksi esitettiin erityisesti Z-sukupolvea (18–25-vuotiaat), tietotyön tekijöitä ja eläkeläisiä. Tuen saajalle uusi tukimalli toimisi mahdollistajana: voit hankkia kodin ja muuttaa esimerkiksi työn perässä maalle tai lähemmäksi sukulaisia.
Kertaluontoinen tuki toisi kansallisia säästöjä
Tällä hetkellä asumistukea maksetaan eniten alueilla, joissa asuminen on kalleinta, eli pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa. Tämä on osaltaan kasvattanut asumistukimenoja. Korkea tukitaso on mahdollistanut vuokrankorotuksia, ja toisinaan tuetut asunnot voivat olla jopa kalliimpia kuin ilman tukea olevat.
Malli voisi toteutuessaan tuoda merkittäviä säästöjä asumistukimenoihin. Kalmarin mukaan sen toteuttaminen vaatisi kuitenkin poliittista ennakkoluulottomuutta. Rahoittajien lisäksi kunnat ja yhteisöt voisivat toimia osalainoittajina, ja tärkeää olisi myös paikallisyhteisöjen hyväksyntä ja tuki.
– Kaikki on kuitenkin mahdollista, jos halutaan muutosta ja pistetään tapahtumaan, Kalmari totesi.
Uusia ajatuksia ja kriittisiä kysymyksiä
Tilaisuuden osallistujista moni kommentoi Kalmarin ehdotusta pitäen sitä kiinnostavana ja virkistävänä: järjestelmien tulee elää ajassa, ja niitä on tarvittaessa uskallettava uudistaa.
Esitys herätti myös pohdintaa siitä, millaisia muuttajia uuden tukimuodon myötä toivotaan. Mikä motivoi vastaanottavaa kuntaa, jos esimerkiksi palvelujen tarve kasvaa?
Yleensä julkinen keskustelu on keskittynyt siihen, miten väestöä saadaan työn perässä kasvukeskuksiin. Nyt esillä oli päinvastainen näkökulma. Esiin nousikin kysymyksiä muun muassa siitä, miten muutto maaseudulle vaikuttaisi työttömien työllistymismahdollisuuksiin tai voisiko omistusasumiseen kannustaminen johtaa esimerkiksi kasvaviin asumismenoihin ja sitä kautta uusiin haasteisiin.
Puheenvuoroissa nostettiin esiin myös vihreän siirtymän ja matkailun tuomat työpaikat, jotka voivat syntyä suurten keskusten ulkopuolelle. Vaikka työllisyyden volyymit eivät aina ole valtakunnallisessa mittakaavassa suuria, vaikutus paikalliseen elinvoimaan on merkittävä.
Onko kunnilla tarjota tarpeeksi laadukasta asumista?
Yksi keskeinen kysymys liittyy siihen, millaista asuntokantaa kunnilla on tarjota mahdollisille muuttajille. Laadukasta asumista tarvitaan myös maaseudulla, mutta kysyntää vastaavia asuntoja ei ole kaikkialla riittävästi saatavilla.
Myös asumistarpeet ovat moninaiset. Lapsiperheet tarvitsevat tilavia koteja, kun taas esimerkiksi tuulivoimahankkeet voivat synnyttää tarpeen kalustetuille pienemmille asunnoille.
Asumistuki nyt
Tilaisuuden aluksi kuultiin tiivis ja ajantasainen katsaus Kelan asumistukijärjestelmään, johon on viime vuosina tehty merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi opiskelijat on siirretty pois yleisen asumistuen piiristä, ja vuoden 2025 alusta alkaen omistusasuntoihin ei enää myönnetä yleistä asumistukea, eläkkeensaajia lukuun ottamatta.
Yleisen asumistuen määrään vaikuttavat monet tekijät, joista yksi keskeinen on asunnon sijaintikunta. Hyväksyttävien asumismenojen enimmäismäärät määritellään kunnittain, mikä luo alueellisia eroja tuen suuruuteen. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu pääkaupunkiseutu, toiseen joukko maakuntien keskuskaupunkeja ja Etelä-Suomen kuntia. Kolmanteen eli alimpien asumismenojen ryhmään kuuluvat muut kunnat. Kalmarin ideassa säästöä syntyisi, kun asumistuen saajista osa muuttaisi ensimmäisen ja toisen ryhmän kunnista kolmannen eli alimpien asumismenojen kuntiin.
Rahoitusfoorumi 2 osallistui aiheen idean esittänyt Anne Kalmari sekä edustus Sosiaali- ja terveysministeriöstä, Kuntarahoitukselta, isännöintialalta, paikallisesta pankista, ELY-keskukselta, paikallinen asuntosijoittaja sekä asumistuen asiantuntijoita Kelalta.
Tämän rahapajan artikkelin on kirjoittanut freelancer toimittaja Hanna Perkkiö yhteistyössä Asumisen uusien tuulien Emmi Rahikan kanssa: emmi.rahikka@nihak.fi / 0503047012.
Mikäli asumisen asiat kiinnostavat mielenkiintoisia luentotallenteita löydät @AsumisenUudetTuulet Youtube kanavaltamme ja paljon ajankohtaista tietoa, kuten seuraavan Rahapajan tapahtuman 23.1.2026 Asumisen kehittämisen materiaalipankistamme – Sydänsuomessa .