Sydänsuomen lukiot vetävät puoleensa läheltä ja kaukaa. Viitasaarella on pelastus- ja turvallisuuslinja, Kinnulan lukio on Sydänsuomen kansainvälisin ja Pihtiputaalla lukiota voi käydä lentopalloillen.
Aleksandra Toikkanen asuu jo kolmatta vuotta Pihtiputaalla. Rohkea nuori nainen hakeutui heti peruskoulun jälkeen lempilajinsa, lentopallon perässä Pihtiputaalle, vaikka perhe jäi yli 250 kilometrin päähän Laihialle.
– Isä on täältä kotoisin ja hän vinkkasi siitä, että täällä on lentopallolinja. Olen aina pelannut lentopalloa. Ysillä oli olo, että haluaisin edelleen lentistä pelata, mutta haluaisin vaihtaa maisemaakin.
Päätöstä helpotti se, että Pihtipudas oli isän juurin kautta jokseenkin tuttu paikka. Kotijoukot tukivat vieraalle paikkakunnalle lähtemistä eikä koti-ikäväkään ole tullut esteeksi. Aleksandraa viehättivät päätöstä tehdessä myös Pihtiputaan hienot maisemat ja luonto.
– Kyllä se oli loppujen lopuksi aika luonteva päätös lähteä tänne. Pihtiputaan kunta tarjoaa myös matkakorvauksia, niin että kotona käynti helpottuu. Kotiin on 250 kilometriä, tuonne Vaasaan päin, se on kolmen tunnin matka autolla. Julkisilla joudun kuitenkin menemään Tampereen kautta ja olenkin oppinut reissaamista, mikä on ihan hyvä asia.
Lukiokaverit tulevat eri puolilta Suomea
Lentopallolinjalla on linjatunnit sisällytettynä lukioarkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisena koulupäivänä on lentistä tai muuta liikuntatoimintaa.
– Minä olen saanut tosi helposti kavereita. Meillä oli sellainen leiripäivä ennen kuin koulu alkoi, käytiin tutustumassa lentopallojoukkueeseen ja samalla sai tutustua uusiin tuleviin luokkalaisiin. Kaikki oli samassa tilanteessa, joten oltiin tosi reippaita tutustumaan toisiimme. Kyseltiin, että mihin muutat ja mistä sait kämppiä ja etsittiin toisemme somesta jo heti kesälomalla.
Samaan aikaan Pihtiputaan lentopallolinjan aloitti opiskelijoita Espoosta, Joensuusta, Raahesta, Alajärveltä ja Laihialta. Aleksandra sai opiskelijakämppään kaveriksi toisen lukiota aloittelevan, mikä entisestään helpotti kotitumista.
– Täällä on sairaan ystävällisiä ihmisiä, hirveen kannustavia, yhteisö on tiivis. Heti alussa tuli olo, että täällä ei ole ennakkoluuloja. Ihmiset ovat lämminhenkisiä.
Pohjanmaalta kotoisin oleva nuori nainen kehuu estotta luontoa Sydänsuomessa.
– Laihialla on pelkkää peltoa vaan, täällä on ihanat järvet ja rannat. Jos on kotikonnuilla halunnut lähteä uimaan, on pitänyt lähteä autolla ja ajaa pitkä matka. Täällä on ihana, kun voi mennä pyörällä kavereiden kanssa, fiilistellä kesää ja pelata beachiä, se on mun mielestä ihanaa.
Pihtipudas kannustaa stipendillä jatko-opintoihin
Vaikka lentopallo vie aika paljon vapaa-aikaa myös koulunkäynnin jälkeen, Aleksandra Toikkanen on asettanut itselleen selkeät tavoitteet opintojen osalta.
– Tavoitteena on päästä jatko-opinnoissa sellaiseen paikkaan, johon haluan. Vaikka minulla ei vielä ole ihan selkeitä suunnitelmia, hyvät paperit aion hankkia. Se motivoi lukemaan, kun tietää, että sitä kautta voi saavuttaa sen, mitä haluaa.
Viime kesänä Aleksandra hankki itselleen työkokemusta Pihtiputaan kesäsomettajana.
– Tykkäsin tosi paljon siitä hommasta. Opin, että kunnan viestinnässä pitää aika paljon miettiä, ei voi laittaa vain jotain sinne someen. Tavallaan siinä rohkaistui, että kaikki ihmiset on samanlaisia, väheni sellainen fanituskulttuuri omassa päässä. Vaikka tietää, että joku on arvostetumpi henkilö, niin sille voi jutella ihan normaalisti, oppi kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Pihtiputaan kunta on tänä syksynä ilmoittanut sponsoroivansa Pihtiputaan lukion suorittaville 1000 euron stipendin jatko-opintoihin.
– Se on ihan mahtava juttu. Toivottavasti sillä saataisiin tänne opiskelijoita lisää. Meitä abeja on ehkä 15-20, jotain siltä väliltä. Olen ollut tosi tyytyväinen tähän lukioon, täällä saa tehdä tosi omannäköiset opinnot, opettajat kannustavat ja ovat valmiita auttamaan.