Sydänsuomen tarinat kuljettavat meidät tällä kertaa Pihtiputaalle. Viljavien maiden ja vehreiden niittyjen keskellä sijaitsevalla Rasin tilalla ollaan harvinaisessa, mutta positiivisessa tilanteessa: tilalle on jatkajia neljännessä polvessa useamman sisaruksen voimin!

Rintamamiestilan, eli sotien jälkeen pystytetyn tilan pihassa tervehtivät iloisesti kvartetin keskimmäiset Kaisu ja Antti Rasi.

“Meitä on neljä sisarusta, vanhin asuu Limingassa, ja me kolme muuta olemme tässä tilalla. Pikkuveli on vielä lukiossa, mutta hän on kiinnostunut minun ja Antin tavoin maanviljelystä ja lähtee todennäköisesti meidän jalanjäljissä opiskelemaan agrologiksi”, kertoo Kaisu.

Iisalmessa hankittua agrologin koulutusta 25-vuotias Kaisu on täydentänyt Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteillä, josta hän valmistuu tänä keväänä. Kolme vuotta nuoremmalla Antilla puolestaan on vielä omat ammattikorkeakouluopinnot vaiheessa. Opintoja tasapainottavat maatilan työt.

Maatilan arjessa viehättävät vapaus, eläimet ja hyödyllinen tekeminen

“Onhan tämä aika joustavaa työtä. Toki aamulla ja illalla on aina pari tuntia navettaa, – joka päivä viikosta tai vuodenajasta riippumatta – mutta muuten voi suunnitella päivän, miten ite haluaa” sanoo Antti.

Navettatyöt rytmittävätkin päivää ja tarjoavat mielekästä tekemistä. “Oon aina tykännyt lehmistä ja eläimistä sekä niiden hoitamisesta. Maatalous yleisestikin kiinnostaa, kun oon pienen ikäni tällä tontilla asunut opintoaikoja lukuunottamatta”, kertoo Kaisu.

Talvisin tekemistä riittää koneiden ja laitteiden huoltamisessa kesää varten sekä metsätöiden parissa. Kevät ja kesä ovat puolestaan kovaa ajoa, vaikka ei talvellakaan laakereilla levätä.

“Talvella on joo vähän rauhallisempaa, mutta ei silloinkaan tarvitse kuin tulla pihaan ja pyörähtää ympäri ja saman tien keksit itellä tekemistä päiväksi”, kuvailee Antti.

“Maanviljely alkaa meillä siinä toukokuussa, kun äitienpäivän aikaan pitää levittää apulannat pelloille. Perään ajetaan lietteet ja suoritetaan kylvöt, joiden perään heti päästään tekemään ensimmäiset rehut siinä juhannuksen tienoilla”, kertoo Kaisu.

“Kun kytkin talven jälkeen nostetaan, sitten mennään”, naurahtaa Antti.

Yhdessä tekemistä vastuuta jakaen

Ilmapiiri tilalla on rento, mikä on osaltaan vanhemmilta opittua. Hampaita ei turhasta kiristellä ja luottoa tulevaan on.

“Ollaan isän kanssa hoidettu vuosia talousasioita yhdessä ja kyllä me siinä aina sovussa väännetään. Meillä on sellainen keskustelukulttuuri, että aina ollaan vähän eri mieltä kuin toinen. Sehän on paras, kun tulee kaikki näkökulmat sitten huomioitua” virnistää Kaisu.

Töitä jaetaan nuorten ja vanhempien keske tasaisesti, mutta vanhemmilla on jo pieni “etuajo-oikeus”.

“Vaikka tasapuolisesti tehdään, niin kyllä me jo sillä tavalla autetaan, ettei isän enää tarvitse niin paljoa juosta tuolla pitkin tilaa. Voi sitten olla enemmän tuolla harrastustensa parissa kaatamassa puita”, sanoo Antti.

Sydän Pihtiputaalla

Vaikka Kaisu ja Antti ovat molemmat käyneet hakemassa vauhtia asumalla muissakin kaupungeissa Pihtiputaan lisäksi, kotitilan kutsuun on ollut helppo vastata.

“Opiskeluaikana ei ollut epäselvää, minne menen, kun tulee loma. Pihtiputaalla on kuitenkin perhe ja aina tekemistä. On mulla nyt myös asunto tuolla keskustassa, mutta eipä siellä tuu oltua edes koko sunnuntaipäivää. Mitäs siellä? Kastelen sen yhden kukan ja siinä se päivän agenda”, nauraa Kaisu.

Tekemisen meininki on Rasin tilalla selkärangassa ja osa arkea. “Olisi se aika kauhea päivä, jos olisi koko päivän tekemättä mitään sängyn pohjalla. Että jos ei parempaakaan keksi, niin menee sitten töihin”, päättää Antti pilke silmäkulmassa.