Tarinoita Sydänsuomesta: monipuolisia harrastuksia, helppoa asumista ja omaa rauhaa Pihtiputaalla

Murramme jälleen myyttejä! Yksi pinttyneimmistä myyteistä maaseudulla asumisesta on, että nuoret eivät haluaisi asua täällä. Että he lähtevät renkaat sauhuten pois viimeistään, kun tutkintotodistus tai valkolakki on isketty käteen. Nyt tarjoamme toisenlaisen tarinan, Miisan tarinan.

“Mun nimi on Miisa Tavaststjerna, ja oon ollut nyt kaksi vuotta Witaksella töissä. Sitä ennen opiskelin agrologiksi Iisalmessa, Miisa kertoo taustojaan.

Nykyisin Miisa asuu miehensä kanssa Pihtiputaalla isossa omakotitalossa, joka on vastikään remontoitu pariskunnalle sopivaan tyyliin. Talon pihasta löytyy vanha talli, jossa on aiemmin ollut peräti 11 hevosta. 

“Nyt se on täynnä puita”, Miisa naurahtaa.

Miisa Tavaststjerna

Asumisen helppous, oma rauha ja harrastusmahdollisuudet viehättävät

“Mulla on lista”, Miisa vastaa, kun häneltä kysyy, mikä maaseudulla asumisessa on parasta. Tämän jälkeen hyviä puolia alkaa sadella kuin sieniä sateella.

Keskustan tuntumassa, mutta silti hieman väljemmässä asuminen tuntuu sopivan Miisalle. Keskustan palveluihin, kuten kauppaan, kuntosalille tai lentopallotreeneihin hurauttaa autolla hetkessä. Asumisen helppous onkin asia, joka nousee esiin Miisan listalla useasti.

“Voin mennä takapihalle, niin pääsen heti metsään. Täällä on tilaa ja koirat voi olla vapaana”, Miisa aloittaa listansa.

Kaupunkeihin verrattuna maaseudulta on Miisan mukaan helpompi ostaa omakotitalo ja toisaalta vuokratasokin on kohtuullinen. Monelle kaupungissa asuvalle nuorelle omakotitalo on kaukainen haave.

Miisan listalla esiin nousee myös maaseutuelämän ruuhkattomuus, luonto ja harrastusten monipuolisuus. Lentopallon ja kuntosalin lisäksi Miisa harrastaa koiransa Leon kanssa agilityä, johon myös löytyy lähiseudulta Viitasaarelta hyvät mahdollisuudet.

Arvoilla tärkeä rooli elämässä

Perustavanlaatuisempi merkityksellinen asia maaseudulla asumisessa on, että se sopii Miisan arvoihin. Nuori nainen on asunut maaseudulla koko ikänsä ja arvostaa suuresti omavaraisuutta: pihasta löytyy kasvimaa, ja Miisan perheessä on aina harrastettu metsästystä.

Pitkän hyvien puolien listan jälkeen mieleen nousee väistämättä kysymys: kaipaako Miisa jotain kaupungin palveluita? Onko maaseudulla eläminen tosiaan vain joko–tai?

“Kyllähän sitä silloin tällöin miettii: välillä tekee mieli isompaan ruokakauppaan, shoppailemaan tai vaatekauppaan. Toisaalta täältä on helppo ja kiva lähteä päiväksi Jyväskylään ostoksille. Tuntuu, että näin reissua osaa arvostaa ihan eri tavalla”, Miisa pohtii.