Aloitamme uuden juttusarjan, jossa Vietä kesä Sydänsuomessa -kampanjan osallistujat kertovat omista kokemuksistaan alueella.

Täällähän voisi vaikka asua!

Rauha, vehreys, ihmisten lämpö ja tuttavallisuus. Ne ovat asioita, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen Kivijärvellä vietetyn reilun viikon jälkeen. Muutin tänne melkein puolivuotiaan kiharakarvaisen noutajani Ralan kanssa, enkä tuntenut aluksi ketään. Oloni on kuitenkin koko ajan ollut kaikkialla tervetullut, sillä vastaantulijat tervehtivät iloisesti ja asiakaspalvelijat kohtelevat kuin vanhaa tuttua. Kivijärven keskusta on pieni, mutta melkein kaikki oleellinen löytyy: kauppa, ravintoloita ja kahviloita, apteekki, urheilukenttä, uimarantoja, ja mikä itselleni ihaninta: metsää silmänkantamattomiin! Jopa kyläkaupan vegaanisten valmisruokien ja maito- ja lihatuotteiden vastineiden tarjonta yllätti positiivisesti, vaikka lempijäätelöäni ei ollutkaan valikoimassa. Kaiken muun saakin nykyään tilattua nettikaupoista vaikka kotiovelle. Kivijärven kunnalla on myös oma Facebook-ryhmä, josta löysin heti seuraa koiralleni, ja sain samalla kymmeniä tervetuliais-toivotuksia muiltakin asukkailta. Miinuksena palveluista sanottakoon, että eläinlääkäriä ei aivan läheltä löydy, eikä täällä pärjäisi ilman omaa autoa. Siitä huolimatta voisin asua tällaisessa paikassa pidempäänkin!

Koira makoilee sohvalla

Täällä on niin paljon tekemistä, että kotona on hyvä osata ottaa rennosti ja ladata akkuja seuraavaa seikkailua varten!

Valkoinen koira ui järvessä

Kumppani ja toinen koiramme tulivat yllätysvisiitille nauttimaan säistä ja maisemista parin päivän ajaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakoon kaupunkielämää

Olen 27-vuotias opiskelija Helsingin yliopistossa, ja hain mukaan Kesä Sydänsuomessa -ohjelmaan, jotta pääsisin pakoon pääkaupunkiseudun vilskettä ja saisin jotain uutta koronan rajoittamaan arkeeni. Sen suhteen tämä onkin täydellinen loma, sillä Kivijärvellä asuu vakituisesti vain noin tuhat henkilöä, kesäisin enemmän mökkeilijöitä kuin asukkaita. Kaupungissa minuun tarttuu herkästi jatkuva kiireen ja suorittamisen tuntu, jota en välttämättä edes huomaa ennen kuin pääsen irtautumaan siitä hetkeksi. Täällä kaikilla tuntuu olevan aikaa tervehtiä ja jäädä juttusille, ja olen huomannut itsekin pysähtymisen ja hetkestä nauttimisen olevan helpompaa. Luonto, eläimet ja niiden tuoma rauha ovat aina olleet lähellä sydäntäni, mutten ole ennen päässyt oikeasti kokemaan elämää näin pienessä paikassa. Hyttysiä, paikallisittain itikoita, tosin on tänä vuonna erityisen paljon, mutta se vaati vain asenteen ja omien sekä koiran hyönteiskarkotteiden ja vaatetuksen päivittämistä tilanteen vaatimalle tasolle.

Keski-Suomessa viettämäni kuukauden aikana haluan testata telttani ja muut retkivarusteet lähialueen kansallispuistoissa ja poluilla, mutta muuten aion vain nauttia vapaa-ajasta, rauhasta, metsistä ja järvistä koirani kanssa ilman suorituspaineita.

Musta koira seisoo tyhjällä hiekkatiellä

Tältä näyttää maisema minuutin kävelymatkan jälkeen etuovelta.

Maalla vai kaupungissa?

On hassua, miten samanlaista, mutta silti erilaista arki näin kaukana isoista kaupungeista voi olla tottumaani verrattuna: halutessani voin katsoa koko päivän Netflixiä ja syödä epäterveellisesti, tai opiskella etänä, lukea, piirtää, urheilla, kävellä 10 minuutin matkan järven rannalle, tai lähteä lenkille metsään suoraan kotiovelta. Kahta jälkimmäistä ei suurin osa voi pääkaupunkiseudulla toteuttaa, kun taas täällä asuessa joutuisin piipahtamaan isommassa kaupungissa nauttiakseni yökerhojen tanssilattioista tai ostoskeskusten ja ravintolamaailmojen huumasta. Palveluita Kivijärvellä on luonnollisesti vähemmän ja esimerkiksi tanssitunneille saattaisi olla pitkä matka, mutta monia omista harrastuksistani voisi jatkaa täällä jopa helpommin kuin kaupungissa: valokuvausta, koira- ja hevosharrastuksia, retkeilyä, kirjoittamista ja piirtämistä. Koronan ansiosta moni palvelu on tullut myös laajemmin mahdolliseksi suorittaa etäyhteyksillä, joten uskon että tilaisuudet esimerkiksi asua eri paikkakunnalla kuin työskentelee tai opiskelee lisääntyvät jatkuvasti. Asuinpaikoissani pääkaupunkiseudulla ja täällä on molemmissa hyvät ja huonot puolensa, ja aikansa ja paikkansa elämässä. Tiedän, että juuri nyt valitsisin mieluummin rauhan ja metsät, mutta muutama vuosi takaperin olisin saattanut valita toisin.

Musta koira seisoo järvenrannalla

Näissä maisemissa on upeaa viettää tämä kuukausi!

Aurinkoista kesää toivottaen,

 

Laura ja Rala