Siirry suoraan sisältöön

Sydänsuomessa

Osallistava asuinympäristön kehittäminen

Asukkaiden ääni osaksi elinympäristön kehittämistä

Osallistava asuinympäristön kehittäminen tarkoittaa sitä, että asukkaat, yhteisöt ja muut paikalliset toimijat osallistuvat oman elinympäristönsä kehittämiseen. Tavoitteena on vahvistaa yhteisöllisyyttä, hyvinvointia, elinvoimaa ja asumisviihtyvyyttä hyödyntämällä paikallista tietoa, osaamista ja vahvuuksia.

Osallistaminen on paljon enemmän kuin mielipiteiden kysymistä. Se voi olla yhteistä ideointia, suunnittelua, tekemistä tai päätöksenteon valmistelua. Samalla syntyy uusia ratkaisuja, yhteistyötä ja kokemus siitä, että omilla ajatuksilla on merkitystä.

Tähän oppaaseen on koottu osallistavan asuinympäristön kehittämisen menetelmiä ja käytännön esimerkkejä niiden hyödyntämisestä. Osallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi kehityskävelyä, kansalaispaneelia, yhteisötaidetta, työpajoja, kyselyitä tai kyläiltoja. Yhteistä kaikille menetelmille on, että ne tekevät paikallisen tiedon, kokemukset ja ideat näkyviksi sekä rakentavat yhteistä ymmärrystä siitä, millaisessa ympäristössä ihmiset haluavat elää nyt ja tulevaisuudessa.

Seuraavilta sivuilta löydät esimerkkejä siitä, miten osallistamista on hyödynnetty Sydänsuomessa, Savogrow’n ja NIHAKin alueilla asumisen, yhteisöllisyyden, palveluiden ja paikallisen elinvoiman kehittämisessä.

Kansalaispaneeli

Yhteistä puntarointia päätöksenteon tueksi

Kansalaispaneeli kokosi yhteen satunnaisotannalla valitun joukon eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia asukkaita pohtimaan yhteistä kehittämiskysymystä. Parhaimmillaan paneeli on kattava ja monipuolinen edustus kuntalaisia, kuin kunta pienoiskoossa. Tavoitteena oli tuottaa perusteltuja näkemyksiä ja suosituksia päätöksenteon tueksi.

Kansalaispaneeli tarjoaa mahdollisuuden tarkastella monimutkaisia kysymyksiä rauhassa, perehtyä aiheeseen eri näkökulmista ja keskustella siitä yhdessä muiden osallistujien kanssa. Menetelmä auttaa tuomaan esiin tavallisten asukkaiden kokemuksia ja näkemyksiä tavalla, joka täydentää muuta päätöksenteon valmistelua.

Kansalaispaneelin vahvuus on siinä, että osallistujat eivät edusta mitään tiettyä ryhmää, vaan muodostavat mahdollisimman monipuolisen läpileikkauksen alueen asukkaista. Tämä auttaa tunnistamaan erilaisia tarpeita, toiveita ja huolenaiheita.

Kansalaispaneelin työskentely alkaa tutustumisella työskentelymenetelmään sekä mukana olevaan ryhmään.

Tämän jälkeen paneeli perehtyy käsiteltävään aiheeseen. Osallistujille tarjotaan monipuolinen tietopohja esimerkiksi nykytilanteesta, aiheeseen liittyvästä lainsäädännöstä, taloudellisista vaikutuksista, päätöksenteon etenemisestä sekä erilaisista toteutusvaihtoehdoista. Tavoitteena on, että panelisteilla on riittävästi taustatietoa ja erilaisia näkökulmia harkittujen näkemysten muodostamiseen. Tarkoituksena ei ole ohjata osallistujia tiettyyn lopputulokseen, vaan tukea itsenäistä ja perusteltua pohdintaa.

Kansalaispaneelin jatkuu avoimella ideoinnilla ja tulevaisuuden mahdollisuuksien tarkastelulla. Tässä vaiheessa osallistujat pääsevät kertomaan kokemuksistaan, toiveistaan ja huolenaiheistaan ilman valmiita vastauksia.

Kun ideat on esillä, työskentely siirtyy vaihtoehtojen ryhmittelyyn, arviointiin ja priorisointiin. Osallistujat keskustelevat eri ratkaisujen vahvuuksista, haasteista ja vaikutuksista ja tämän pohjalta muotoilevat yhteisiä, perusteltuja suosituksia.

Työskentelyn lopputuloksena syntyneet perustellut suositukset[JT1.1] esitellään kunnan toiveiden mukaisesti esimerkiksi viranhaltijoille, lautakunnalle, kunnanhallitukselle tai valtuustolle. Tämän jälkeen ne julkaistaan myös laajemman yleisön nähtäville.

Lisätietoa kansalaispaneeleista löytyy Sitran sivuilta: https://www.sitra.fi/puntaroivan-kansalaispaneelin-tyokalupakki/

Pihtiputaalla kansalaispaneelin tehtävänä oli tarkastella vuokra-asumisen ja asukasyhteisöjen kehittämistä sekä pohtia, millaisin keinoin asumisesta voitaisiin tehdä nykyistä houkuttelevampaa eri kohderyhmille.

Työskentelyn aikana keskusteltiin muun muassa asumisen viihtyisyydestä, yhteisöllisyydestä, yhteisten tilojen merkityksestä, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksista sekä uusista tavoista vahvistaa vuokra-asumisen vetovoimaa.

Paneelin työskentelyn tuloksena syntyi 10 suositusta, jotka luovutettiin kunnanhallitukselle ja vuokrataloyhtiölle asumisen kehittämisen tueksi.

Pihtiputaan esimerkki osoittaa, että kansalaispaneeli soveltuu hyvin aiheisiin, jotka liittyvät ihmisten arkeen, asumiskokemuksiin ja yhteisöllisyyteen.

Vesannolla kansalaispaneelin tehtävänä oli tuottaa 5–10 perusteltua suositusta Torpparikylän käynnistämiseen ja kehittämiseen huomioiden kunnan talouden asettamat reunaehdot.

Paneelin työskentelyssä tarkasteltiin muun muassa sitä, millaisia asumisen muotoja alueelle tulisi tavoitella, miten vastuu rakentamisesta ja ylläpidosta tulisi jakaa sekä millä tavoin Torpparikylästä voisi muodostua uusi vetovoimatekijä Vesannolle.

Keskusteluissa korostui ajatus siitä, että asumisen tarpeet ovat muuttumassa. Perinteisen omakotiasumisen rinnalle tarvitaan joustavia, yhteisöllisiä ja eri elämäntilanteisiin soveltuvia asumisen vaihtoehtoja.

Työskentelyn lopputuloksena syntyi 13 suositusta Torpparikylän jatkokehittämisen tueksi jotka luovutettiin kunnanvaltuustolle päätöksenteon tueksi.

Haapajärvellä kansalaispaneeli keskittyi keskustan ja ranta-alueiden kehittämiseen.

Työskentelyn aikana toteutettiin myös kehityskävely, jonka avulla osallistujat tarkastelivat ympäristöä paikan päällä. Kävelyn aikana havainnoitiin muun muassa viihtyisyyttä, liikkumisympäristöä, maisemaa, palveluita ja mahdollisia kehittämiskohteita. Havainnot dokumentoitiin valokuvien ja muistiinpanojen avulla myöhempää työskentelyä varten.

Keskusteluissa korostui tarve vahvistaa keskustan elävyyttä, lisätä viihtyisyyttä sekä kehittää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.

Paneelin työskentelyn tuloksena syntyi 12 suositusta keskustan ja ranta-alueiden kehittämiseksi.

Kansalaispaneelityöskentelyn työpajat fasilitoivat Ville Keränen ja Hanna Moilanen / Monkey Business

Kysymällä kylä elää

Kun halutaan kuulla ennen kuin päätetään

Moni kehittämisprosessi käynnistyy suunnitelmilla, luonnoksilla tai valmiilla vaihtoehdoilla. Kysymällä kylä elää -menetelmän lähtökohta on päinvastainen: ensin kuunnellaan todellisia asiantuntijoita eli tässä tapauksessa nykyisiä, tulevia tai vapaa-ajan asukkaita.

Menetelmän avulla voidaan kerätä tietoa asumisen tarpeista, palveluista, ympäristön viihtyisyydestä, yhteisöllisyydestä sekä alueen tulevaisuuden kehittämisestä. Samalla kunta voi esitellä asukkaille valmistelussa olevia suunnitelmia, kehittämisideoita tai valtuustoaloitteita jo siinä vaiheessa, kun niihin on vielä mahdollista vaikuttaa.

Kysely on parhaimmillaan paljon enemmän kuin lomake. Se voi toimia keskustelun avaajana, suunnitelmien testaajana, päätöksenteon tukena ja asukkaiden osallistamisen välineenä samanaikaisesti. Hyvin toteutettuna se auttaa tunnistamaan paikallisia tarpeita, löytämään uusia kehittämisideoita ja rakentamaan luottamusta päätöksenteon ja asukkaiden välille.

Kannonkoskella toteutettiin Nuottalan satama-alueen kehittämiskysely, jonka tavoitteena oli kerätä asukkaiden ja alueen käyttäjien näkemyksiä satama-alueen nykytilasta sekä sen tulevaisuuden kehittämisestä. Kyselyyn vastasi 44 henkilöä, joista noin 80 prosenttia oli vakituisia asukkaita. Lisäksi vastaajina oli vapaa-ajan asukkaita sekä alueella säännöllisesti liikkuvia henkilöitä, mikä toi mukaan erilaisia käyttäjänäkökulmia. Vastaajista suurin osa käytti satama-aluetta vähintään kuukausittain kesäkaudella.

Kyselyssä selvitettiin alueen käyttöä, viihtyisyyttä, palveluita sekä tulevaisuuden kehittämistarpeita. Vastauksissa korostuivat erityisesti satama-alueen merkitys yhteisenä virkistys- ja tapahtumapaikkana. Alueella toivottiin kehitettävän muun muassa grillialuetta, kahvila- tai kioskitoimintaa, puisto- ja maisemointiratkaisuja, uimarannan palveluita sekä penkkejä ja oleskelupaikkoja. Myös veneilyn, uimisen ja tapahtumien kehittämistä pidettiin tärkeänä.

Kyselyn tulokset toimitettiin kunnan tekniseen toimeen, jossa niitä hyödynnettiin Nuottalan satama-alueen jatkosuunnittelun tukena. Esimerkki osoittaa, että osallistava kysely voi toimia tehokkaana päätöksenteon työkaluna ja auttaa suuntaamaan kehittämistoimenpiteitä alueen käyttäjien todellisiin tarpeisiin.

Suonenjoella kyselyä hyödynnettiin uuden Onnelanrannan asuinalueen suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Asukkaille ja alueesta kiinnostuneille esiteltiin uuden ajan asumiskonsepti, jossa yhdistyvät luonnonläheisyys, yhteisöllisyys ja palveluiden hyvä saavutettavuus. Samalla kerättiin näkemyksiä siitä, millaiselle asumiselle alueella olisi tulevaisuudessa kysyntää.

Suunnitelmassa tarkasteltiin muun muassa laajennettavia pientaloja, yhteistaloa, rantasaunaa, yhteisiä piha-alueita sekä Asumalla omaksi -mallia, jossa vuokra-asukkaalla on mahdollisuus lunastaa koti myöhemmin omakseen.

Kyselyn tueksi toteutettiin Onnelanrantaa esittelevä video, jonka tavoitteena oli havainnollistaa suunnitelmia ja nostaa kyselyn näkyvyyttä. Videota hyödynnettiin sosiaalisessa mediassa, ja suunnitelmia esiteltiin myös Kuopion Asu ja rakenna -messuilla, jossa kerättiin samalla kävijöiden näkemyksiä tulevaisuuden asumisesta. Vastaajien kesken arvottiin lahjakortti osallistumisen kannustamiseksi.

Kyselyyn vastasi yhteensä 134 henkilöä. Vastauksissa korostuivat luonnon läheisyys, oma piha, rauhallinen asuinympäristö, kohtuulliset asumiskustannukset sekä mahdollisuus yhdistää maaseudun väljyys toimivaan arkeen. Yhteisöllisyyttä pidettiin kiinnostavana erityisesti silloin, kun se perustuu vapaaehtoisuuteen ja tarjoaa yhteisiä palveluja ilman, että oma rauha kärsii.

Myös Asumalla omaksi -malli sai paljon myönteistä palautetta. Vastaajat pitivät sen vahvuuksina mahdollisuutta kokeilla asumista ennen ostopäätöstä, pienempää tarvetta omalle pääomalle sekä sitä, että vuokra-aikana maksetut varat voivat kerryttää tulevaa omistusasuntoa. Samalla toivottiin, että mallin ehdot, lunastushinnan määräytyminen ja asukkaan oikeudet kuvataan selkeästi.

Kyselyn tuloksia hyödynnetään Onnelanrannan jatkosuunnittelussa ja kaupungin päätöksenteon tukena. Suonenjoen esimerkki osoittaa, että osallistava kysely voi toimia samanaikaisesti suunnitelmien esittelynä, keskustelun avaajana, markkinointivälineenä ja päätöksenteon tukena. Kun vaihtoehdot havainnollistetaan esimerkiksi videoiden avulla, asukkaiden on helpompi arvioida suunnitelmia ja osallistua niiden kehittämiseen.

Karstulassa osallistavalla kyselyllä selvitettiin kiinnostusta muun muassa pieniin moderneihin omakotitaloihin, sivuasuntoihin omalla tontilla, yhteiskäyttöisiin tiloihin, Asumalla omaksi -malliin, vanhojen omakotitalojen hyödyntämiseen sekä uuden Hämeenniemen asuinalueen kehittämiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa asumisen suunnittelun, kaavoituksen ja tulevien investointien tueksi sekä selvittää, millaisille asumisratkaisuille alueella olisi todellista kysyntää.

Kyselyä toteutettiin sekä verkossa että osallistavasti Kesäkarstuset-tapahtumassa kesäkuussa 2026. Tapahtumassa asumisen vaihtoehdot esiteltiin kuvien avulla, ja osallistujia kannustettiin mukaan leikkimielisellä tavalla: jokainen sai ottaa karkin ja äänestää kiinnostavinta vaihtoehtoa pudottamalla karkkipaperinsa oikeaan purkkiin. Samalla käytiin keskusteluja asumisen tulevaisuudesta ja kerättiin tarkentavia näkemyksiä vastausten taustalle.

Vastaajina oli pääasiassa Karstulan vakituisia asukkaita ja kesäasukkaita. Eniten kiinnostusta herätti vanhojen omakotitalojen uusi käyttö, toiseksi yhteiskäyttöiset tilat ja kolmanneksi pienet modernit omakotitalot. Myös sivuasunto omalla tontilla sekä Asumalla omaksi -malli saivat hiukan ääniä vastaajia kiinnostavina uusina ja joustavina asumisen ratkaisuina.

Karstulan esimerkki osoittaa, että tapahtumissa toteutettu osallistaminen tekee kyselyyn vastaamisesta helppoa ja innostavaa. Samalla kysely avaa hankkeen toimenpiteitä ja toimii keskustelun avaajana, jonka avulla voidaan syventää ymmärrystä asukkaiden tarpeista ja hyödyntää tietoa asumisen kehittämisessä.

Tiedonkeruusta toimintaan

Kun mahdollisuudet tehdään näkyviksi

Monessa kunnassa pohditaan samanaikaisesti uusia asukkaita, tyhjeneviä rakennuksia, vapaa-ajan asuntojen käyttöä sekä palveluiden säilymistä. Usein haasteena ei kuitenkaan ole tiedon puute, vaan se, että tieto on hajallaan eri ihmisillä, yhdistyksillä, kylillä, kunnalla ja kiinteistöjen omistajilla.

Tiedonkeruusta toimintaan -menetelmässä tavoitteena on tunnistaa olemassa olevia mahdollisuuksia, tehdä niitä näkyviksi ja helpottaa ihmisten, palveluiden, asumismahdollisuuksien sekä yhteisöjen kohtaamista. Monilta kyliltä löytyy asumismahdollisuuksien lisäksi palveluita, tekijöitä, harrastusmahdollisuuksia, tapahtumia, yhdistyksiä, yhteisiä tiloja, kiinnostavia kohteita ja aktiivista toimintaa, jotka eivät välttämättä ole kesäasukkaiden, uusien asukkaiden tai alueelle muuttoa harkitsevien tiedossa.

Kun tieto kootaan yhteen ja tehdään helposti löydettäväksi, madaltuu samalla kynnys tutustua alueeseen, osallistua toimintaan ja harkita paikkakunnalle muuttamista. Samalla voidaan tunnistaa keinoja, joilla uusien asukkaiden, monipaikkaisten asukkaiden ja yhteisöjen kohtaamista voidaan helpottaa.

Tällaisia voivat olla esimerkiksi kyläkortit, kyläkirjeet, asumiskummit, kyläkummit, asukasillat, tervetulotapahtumat sekä muut matalan kynnyksen kohtaamiset. Parhaimmillaan tiedon jakaminen muuttuu yhteisön rakentamiseksi. Ihmiset eivät etsi pelkästään asuntoa tai tonttia, vaan myös paikkaa, johon kuulua.

Parhaimmillaan tiedon kerääminen ei jää raportiksi tai selvitykseksi, vaan muuttuu uusiksi yhteyksiksi, asumismahdollisuuksiksi, aktiivisemmaksi yhteisöksi ja alueen elinvoimaa vahvistaviksi ratkaisuiksi.

Kivijärvellä haluttiin rohkaista asukkaita pohtimaan, voisiko vajaakäytöllä oleva asunto, vapaa-ajan asunto tai tontti saada uuden käyttäjän. Tavoitteena oli herättää keskustelua olemassa olevan rakennuskannan mahdollisuuksista ja madaltaa kynnystä tarjota kohteita vuokralle tai myyntiin.

Keskustelua käytiin Kukkomarkkinoilla vuonna 2025, jolloin tavoitettiin vakituisia asukkaita, kesäasukkaita, matkailijoita ja muita paikkakunnasta kiinnostuneita. Tapahtumassa esiteltiin esimerkkejä erilaisista asumismahdollisuuksista ja keskusteltiin siitä, millaisia mahdollisuuksia omalla vajaakäytöllä olevalla kiinteistöllä voisi olla. Samalla ihmiset pystyivät ilmoittamaan oman kohteensa tai kertomaan halustaan löytää vuokra-asunto, omistusasunto tai vapaa-ajan asunto.

Keskusteluissa havaittiin, että moni kiinteistön omistaja tarvitsee ennen kaikkea rohkaisua. Suvun vanhan talon tai mökin vuokraaminen tai myyminen voi tuntua suurelta päätökseltä, vaikka rakennukselle toivottaisiinkin uutta elämää. Samalla nousi esiin uusia kohderyhmiä, kuten projektityöntekijät, määräaikaiset asiantuntijat ja kausityöntekijät, jotka tarvitsevat usein siistiä ja turvallista asumista useiden kuukausien ajaksi.

Yhtenä kehittämisideana nousi esiin asumiskummi tai asukasneuvoja, joka voisi auttaa sekä asunnon tarjoajia että asunnon etsijöitä, neuvoa ilmoitusten laatimisessa ja toimia yhteyshenkilönä eri osapuolten välillä. Lisäksi keskusteluissa tunnistettiin useita käytännön keinoja helpottaa kohtaamista, kuten kylien omat asuntopörssit, kyläkirjeet, tutustumisillat ja tarinallinen markkinointi.

Kivijärven esimerkki osoittaa, että uusien asuntojen rakentamisen rinnalla kannattaa hyödyntää myös olemassa olevaa rakennuskantaa. Usein ratkaisevaa ei ole asuntojen puute, vaan se, että ihmiset saavat tietoa, rohkaisua ja tukea tarjotakseen jo olemassa olevia koteja uusille käyttäjille. Aiheesta ja käytännön toimintamalleista löytyy lisää artikkelista ”Miten asunnon etsijät ja tarjoajat voisivat kohdata paremmin kylillä?”
https://sydansuomessa.fi/ajankohtaista/miten-asunnon-etsijat-ja-tarjoajat-voisivat-kohdata-paremmin-kylilla/

Viitasaaren asumisstrategiassa kylät nähdään tärkeänä osana kaupungin vetovoimaa ja asumisen kehittämistä. Yhteistyötä haluttiin vahvistaa antamalla kylille mahdollisuus kertoa itse omista vahvuuksistaan. Kyläkirjeiden ja infokorttien avulla koottiin yhteen kylien palvelut, tapahtumat ja asumisen parhaat puolet niin nykyisiä kuin tuleviakin asukkaita varten.

Työ käynnistyi Viitasaaren kaupungin järjestämässä kylien illassa, jossa esiteltiin kyläkirjeiden idea ja pohdittiin kylien tulevaisuutta yhdessä. Mukana oli myös Reena Laukkanen-Abbey kertomassa kyläkummitoiminnasta ja onnittelemassa uusia Viitasaaren kyläkummeja. Ilta kokosi kylien aktiiviset toimijat yhteen ja antoi hyvän lähtölaukauksen yhteiselle kehittämistyölle.

Kylät kokosivat yhdessä tietoa omista palveluistaan, yrityksistään, harrastusmahdollisuuksistaan, tapahtumistaan, yhdistyksistään, viestintäkanavistaan ja yhteyshenkilöistään. Samalla kirjattiin myös arkea helpottavia paikallisia palveluita sekä kylien kehittämishankkeita ja yhteisiä tapahtumia.

Työn tärkein anti oli kuitenkin keskustelu siitä, mikä tekee omasta kylästä hyvän paikan asua. Kylät sanoittivat omia vahvuuksiaan, miettivät millaisen kuvan haluavat antaa uusille asukkaille ja pohtivat, miten yhteisöllisyys, luonto ja aktiivinen kylätoiminta saadaan paremmin näkyviin. Osa kylistä rakensi samalla omaa sloganiaan tai yhteistä viestiään.

Tuloksena syntyivät helposti päivitettävät kyläkirjeet ja infokortit, jotka toimivat sekä kylien omana viestintävälineenä että tervetulopakettina uusille asukkaille, kesäasukkaille ja vierailijoille. Samalla kaupungin ja kylien välinen yhteistyö vahvistui, ja kylät saivat konkreettisen työkalun oman elinvoimansa ja asumismahdollisuuksiensa esiin tuomiseen.

Kehityskävelyt

Ympäristöä tarkastellaan siellä, missä elämä tapahtuu

Kehitys- eli ideakävely on osallistava menetelmä, jossa ympäristöä tarkastellaan paikan päällä yhdessä asukkaiden, alueen käyttäjien, viranhaltijoiden, yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa. Menetelmän vahvuus on siinä, että ympäristöä arvioidaan siellä, missä ihmiset arkeaan elävät. Kävelyn aikana huomataan usein asioita joihin ei arkielämässä kiinnitä tietoisesti huomiota.

Kun mukana on eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ja erilaisilla toimintakyvyillä liikkuvia ihmisiä, sama ympäristö näyttäytyy monesta näkökulmasta. Toiselle tärkeä havainto liittyy turvallisuuteen, toiselle esteettömyyteen, palveluiden saavutettavuuteen tai ympäristön viihtyisyyteen. Samalla syntyy yhteinen ymmärrys siitä, mikä alueella toimii hyvin, mitä kannattaa säilyttää ja mitä olisi syytä kehittää.

Kehityskävely soveltuu erityisesti keskustojen, kyläalueiden, ranta-alueiden, puistojen ja muiden julkisten ympäristöjen kehittämiseen. Onnistunut kävely edellyttää hyvää fasilitointia sekä havaintojen huolellista kirjaamista, jotta ne voidaan hyödyntää myöhemmin suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Kehityskävely alkaa kohteen ja teeman määrittelyllä sekä osallistujien kutsumisella. Kävelyn aikana ympäristöä tarkastellaan yhdessä, keskustellaan havainnoista ja kirjataan kehittämisideoita esimerkiksi kartalle, valokuvien yhteyteen tai digitaalisille alustoille.
Kävelyn jälkeen havainnot kootaan yhteen, analysoidaan ja niiden pohjalta sovitaan jatkotoimenpiteistä. Menetelmä soveltuu niin yksittäisten ongelmakohtien ratkaisemiseen kuin laajempien kehittämisprosessien tueksi.

Oulaisissa kehityskävelyä hyödynnettiin keskustan kehittämisessä. Sen erityispiirteenä oli karttapohjainen Webropol-kysely, jonka ansiosta osallistuminen ei rajoittunut yhteiseen kävelyyn. Asukkaat pystyivät merkitsemään havaintojaan kartalle myös omalla ajallaan, jolloin mukaan saatiin laajempi joukko näkemyksiä.

Kävelyllä tarkasteltiin keskustan viihtyisyyttä, liikenneympäristöä, palveluita, viheralueita, taiteen mahdollisuuksia sekä tyhjien liiketilojen tulevaisuutta. Havainnot sisälsivät sekä pidemmän aikavälin kehittämisideoita että pieniä, nopeasti toteutettavia parannuksia. Kaupunki ryhtyi kävelyn jälkeen esimerkiksi suoristamaan liikennemerkkejä, korjaamaan toimimattomia valaisimia, maalaamaan kuluneita rakenteita ja siistimään näkymiä peittäneitä pajukoita.

Kehityskävely käynnisti myös laajempaa kehittämistä. Sen pohjalta toteutettiin valokuvataidenäyttely keskustan tyhjiin näyteikkunoihin sekä koululaisten ideakilpailu, jossa nuoret pääsivät suunnittelemaan tulevaisuuden keskustaa. Oulaisten esimerkki osoittaa, että kehityskävely voi tuottaa samanaikaisesti sekä nopeita arjen parannuksia että uusia avauksia alueen pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Haapajärvellä kehityskävely toteutettiin osana kansalaispaneelin työskentelyä. Sen tavoitteena ei ollut ensisijaisesti kerätä yksittäisiä kehittämisideoita, vaan luoda osallistujille yhteinen tilannekuva keskustan ja ranta-alueiden nykytilasta ennen suositusten laatimista.

Kävelyn aikana havainnoitiin alueiden viihtyisyyttä, turvallisuutta, maisemaa, palveluita, virkistysmahdollisuuksia ja liikkumisympäristöä. Osallistujat dokumentoivat havaintojaan valokuvin ja muistiinpanoin, joita hyödynnettiin myöhemmissä työpajoissa.

Haapajärven vahvuutena oli kehityskävelyn liittäminen osaksi kansalaispaneelin työskentelyä. Kun kaikki osallistujat olivat tarkastelleet samoja paikkoja yhdessä, myöhempi keskustelu perustui yhteisiin havaintoihin eikä pelkkiin mielikuviin. Näin kehityskävely toimi tärkeänä pohjana kansalaispaneelin suosituksille keskustan ja ranta-alueiden kehittämisestä.

Tulevaisuusseinä

Tulevaisuuden ajatukset näkyviksi

Tulevaisuusseinä on osallistava menetelmä, jonka avulla asukkaat voivat pohtia oman kylänsä, asuinalueensa tai kuntansa tulevaisuutta helposti ja matalalla kynnyksellä. Menetelmä tekee näkyväksi asukkaiden ajatuksia, toiveita, huolia ja kehittämisideoita sekä auttaa rakentamaan yhteistä näkemystä siitä, millaista tulevaisuutta alueella halutaan yhdessä tavoitella.

Menetelmän vahvuus on sen joustavuus. Osallistujat voivat tuoda ajatuksiaan esiin kirjoittamalla, piirtämällä, maalaamalla, kuvien tai erilaisten materiaalien avulla sekä kommentoimalla toistensa näkemyksiä. Näin mukaan saadaan myös niiden ihmisten ajatuksia, jotka eivät mielellään käytä puheenvuoroja ryhmäkeskusteluissa tai vastaa pitkiin kyselyihin. Samalla osallistujat pääsevät näkemään muiden näkemyksiä, mikä synnyttää uusia keskusteluja, oivalluksia ja yhteistä ymmärrystä.

Tulevaisuusseinää voidaan hyödyntää esimerkiksi asumisen kehittämisessä, kylien ja asuinalueiden tulevaisuuden suunnittelussa, yhteisten tilojen ideoinnissa, palveluiden kehittämisessä sekä erilaisissa tapahtumissa ja työpajoissa. Menetelmä ei pyri löytämään yhtä oikeaa ratkaisua, vaan kokoamaan mahdollisimman monipuolisen kuvan siitä, millaista tulevaisuutta ihmiset alueelleen toivovat.

Tässä oppaassa kuvattu tulevaisuusseinä pohjautuu Landen Kaiku ry:n kehittämään Tulevaisuusvalta-toimintamalliin, jota on edelleen sovellettu hankkeen tavoitteisiin sopivaksi. Menetelmä on kehitetty osana Näköalattomuudesta tulevaisuusvaltaan -hanketta.

https://www.landenkaiku.fi/tulevaisuusvalta-manuaali/

Kyyjärvellä tulevaisuusseinää hyödynnettiin osana ikääntyneiden asumisen ja vanhustentalon pihapiirin kehittämistä. Työpajan tavoitteena oli selvittää yhdessä asukkaiden, omaisten ja henkilöstön kanssa, millainen ympäristö tukee hyvää arkea, toimintakykyä, viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä nyt ja tulevaisuudessa.

Työskentelyssä hyödynnettiin moniaistisia menetelmiä, joiden avulla osallistujat pystyivät hahmottamaan tulevaisuutta monella tavalla. Ajatuksia voitiin kirjoittaa, piirtää ja maalata, mutta keskustelua herättivät myös erilaiset kuvat sekä materiaalit, kuten lampaanvilla ja luonnonmateriaalit. Ne auttoivat luomaan mielikuvia turvallisesta, viihtyisästä ja luonnonläheisestä asuinympäristöstä sekä rohkaisivat osallistujia jakamaan omia kokemuksiaan ja toiveitaan.

Työpaja toi esiin, että hyvä asuinympäristö koostuu monesta pienestä asiasta. Osallistujat toivoivat esimerkiksi helposti kuljettavia metsä- ja rantareittejä, lisää varjopaikkoja, marjapensaita, hedelmäpuita, aina vihreää kasvillisuutta sekä turvallisen pihakeinun ja esteettömät pihakalusteet. Tärkeiksi nousivat myös mahdollisuudet viettää aikaa ulkona, tavata läheisiä ja järjestää yhteistä toimintaa, kuten musiikki- ja kulttuurihetkiä. Keskusteluissa korostui ajatus siitä, että piha ei ole vain ulkotila, vaan aktiivinen osa arkea, kuntoutumista ja yhteisöllistä elämää.

Työpaja osoitti myös, että osallistaminen voi tuottaa hyvin konkreettisia kehittämisideoita. Eniten kannatusta saivat helppokulkuinen pihakeinu, esteettömät pihakalusteet, vesiaihe, matala kivikkopuutarha, ruukkuviljely, kasvulavat ja hedelmäpuut. Keskusteluissa korostettiin, että ratkaisujen tulee olla helposti saavutettavia myös ikääntyneille.

Työpaja toteutettiin yhteistyössä Kyyjärven vanhusyhdistyksen, Kyyjärven kunnan sekä Maaseudun Sivistysliiton Keski-Suomen Kestävät kylät -hankkeen kanssa.

Yhteisön ideat näkyviksi

Taiteen avulla yhteistä tekemistä, tarinoita ja elinvoimaa

Monet osallistavat menetelmät tuottavat arvokkaita havaintoja ja kehittämisideoita. Liian usein niiden vaikutus jää kuitenkin pieneksi, jos tulokset päätyvät vain muistioihin tai raportteihin. Kun yhteisön ideat tehdään näkyviksi, ne herättävät keskustelua, innostavat uusia ihmisiä osallistumaan ja voivat muuttua konkreettisiksi kehittämistoimiksi.

Yhteisön ideat näkyväksi -menetelmän tavoitteena on tuoda asukkaiden ajatukset osaksi julkista tilaa ja arkiympäristöä. Kun yhteisön ideat tehdään näkyviksi, ne herättävät keskustelua, innostavat uusia ihmisiä osallistumaan ja voivat muuttua konkreettisiksi kehittämistoimiksi. Näin kehittämistyö tulee näkyväksi myös niille, jotka eivät ole osallistuneet työpajoihin, kyselyihin tai keskusteluihin.

Menetelmä yhdistää osallistamisen, viestinnän, taiteen ja ympäristön kehittämisen. Asukkaiden ajatuksia voidaan tuoda esiin esimerkiksi ideakilpailujen, näyttelyiden, valokuvien, tarinoiden, taideteosten tai digitaalisten sisältöjen avulla. Samalla vahvistetaan paikan identiteettiä, lisätään viihtyisyyttä ja tehdään kehittämistyöstä yhteinen asia.

Menetelmä soveltuu esimerkiksi liikenneympyröiden, puistojen, torialueiden, tyhjien liiketilojen ja muiden julkisten ympäristöjen kehittämiseen. Se tarjoaa myös luontevan tavan osallistaa lapsia, nuoria ja muita kuntalaisia oman ympäristönsä suunnitteluun.

Oulaisissa keskustan kehityskävelyssä esiin nousseita ajatuksia haluttiin hyödyntää heti seuraavassa vaiheessa. Kaupunki käynnisti osallistavan taiteen ideakilpailun, jonka tavoitteena oli löytää uusia ideoita keskustan viihtyisyyden, vetovoiman ja ilmeen kehittämiseen.

Kilpailuun kutsuttiin mukaan kaikki oulaistelaiset – koululaiset, opiskelijat, yhdistykset, asukkaat ja ammattilaiset. Kiinnostus oli suurta, ja kilpailuun osallistui yhteensä noin 130 henkilöä. Valtaosa ehdotuksista syntyi Oulaisten kouluissa, ja mukana oli vain muutamia yksityishenkilöiden tekemiä töitä. Tehtävänä oli suunnitella taideteoksia keskustan liikenneympyröihin ja Rantapuistoon. Arvioinnissa painotettiin visuaalisuutta, toteutettavuutta, yhteisöllisyyttä, paikallisia tarinoita sekä teosten kykyä vahvistaa Oulaisten identiteettiä.

Kilpailun voitti Maija Varzina Oulaisten yläkoulun valinnaiselta kuvataidekurssilta teoksellaan Koskenkuohut, jonka inspiraationa toimivat Pyhäjoen kuohut. Toiseksi sijoittui Anni Jokinen Oulaisten lukiosta teoksellaan Käpylehmät ja kolmanneksi Ellen Härkönen Oulaisten yläkoulun 8B-luokalta teoksellaan Kurjet. Lisäksi jaettiin kunniamainintoja useille ansiokkaille ehdotuksille.

Ideakilpailu osoitti, kuinka osallistamisen tulokset voidaan tehdä näkyviksi ja hyödyntää osana ympäristön kehittämistä. Asukkaiden ideat muuttuivat konkreettisiksi ehdotuksiksi, jotka vahvistivat keskustelua kaupungin tulevaisuudesta ja loivat valmiita ajatuksia tulevien ympäristöinvestointien pohjaksi. Samalla kilpailu innosti erityisesti lapsia ja nuoria osallistumaan oman kotikaupunkinsa kehittämiseen sekä osoitti, että yhteisön ideat voivat muodostaa arvokkaan perustan tulevaisuuden ympäristöratkaisuille.

Yhteisötaide

Tarinoista yhteiseksi ympäristöksi

Yhteisötaide on osallistava menetelmä, jossa paikalliset ihmiset ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa taidetta omaan elinympäristöönsä. Samalla voidaan kerätä talteen paikan historiaa, muistoja ja tarinoita sekä vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja paikallisidentiteettiä.

Työ käynnistyy yleensä merkityksellisen paikan, rakennuksen tai teeman valinnalla. Sen jälkeen asukkaita kutsutaan jakamaan muistojaan, valokuviaan, esineitään ja kokemuksiaan esimerkiksi tarinailtoihin, avoimiin työpajoihin tai teemapäiviin. Kerätyn aineiston pohjalta syntyy yhteinen taideteos, näyttely, ympäristötaide, installaatio tai muu toteutus, joka tekee paikallisen kulttuuriperinnön näkyväksi.

Yhteisötaiteen vahvuus on siinä, että lopputulosta tärkeämpää on yhteinen tekeminen. Prosessi kokoaa parhaimmillaan yhteen asukkaita, yhdistyksiä, taiteilijoita, oppilaitoksia, yrityksiä ja muita toimijoita. Samalla syntyy uusia kohtaamisia, vahvistuu ylpeys omasta kotiseudusta ja rakentuu ympäristö, johon ihmiset kokevat kuuluvansa.

Yhteisötaide soveltuu erinomaisesti kylien, kaupunginosien ja muiden yhteisöjen kehittämiseen. Se voi synnyttää uusia matkailukohteita, vahvistaa paikallista identiteettiä ja tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia elinvoiman kehittämiseen myös pienillä taloudellisilla resursseilla.

Kinnulan Kangaskylässä yhteisötaide valittiin tavaksi nostaa esiin kylän historiaa, paikallisia tarinoita ja yhteisöllisyyttä. Työ käynnistyi kyläläisten muistojen ja kokemusten keräämisellä. Kangaskylän koulun historia, paikalliset persoonat, huumori ja yhteiset muistot alkoivat vähitellen muotoutua teosideoiksi.

Tarinoita jalostettiin eteenpäin Suomenselän kansalaisopiston kursseilla sekä yhteisissä työpajoissa, joissa suunniteltiin toteutusta, kerättiin materiaaleja ja valmistettiin teoksia. Samalla syntyi aktiivinen yhteisö, joka vei hanketta eteenpäin lähes vuoden ajan.

Yksi taidepolun merkittävimmistä saavutuksista oli sen toteutuminen hyvin pienellä budjetilla. Hankkeen tärkein voimavara olivat ihmiset. Mukana oli kyläläisiä, yrittäjiä, yhdistyksiä, Kinnulan kunta, hanketoimijoita, taidekoululaisia ja vapaaehtoisia, jotka antoivat aikaansa, osaamistaan, materiaalejaan ja työpanostaan yhteisen tavoitteen eteen. Kyse ei ollut yhden toimijan projektista, vaan koko kylän yhteisestä tekemisestä.

Valmis Väkpoloku-taidepolku tekee Kangaskylän tarinat näkyviksi osaksi ympäristöä. Se kutsuu niin paikallisia kuin matkailijoitakin tutustumaan kylän historiaan, liikkumaan luonnossa ja kokemaan yhteisön yhdessä rakentaman taiteen. Samalla se on vahvistanut paikallisylpeyttä, lisännyt yhteisöllisyyttä ja osoittanut, että elinvoimaa voidaan rakentaa myös kulttuurin, osallistumisen ja yhdessä tekemisen kautta.

Taidepolun tavoitteena on ollut nostaa esiin Kangaskylän omaleimaisia tarinoita, luoda uusia syitä vierailla alueella ja ennen kaikkea tarjota ihmisille iloa yhdessä tekemisestä.

Väkpoloku

📍 Kettula-Lepistötie 1, 43900 Kinnula

Taidepolku sijaitsee Kangaskylän koulun ja Karkausmäen Kammarin välisellä alueella ja on vapaasti tutustuttavissa ympäri vuoden.

Tehty yhteistyössä Karkausmäen Kammarin, Kangaskoti Kinnulan, Rautis Oy:n, K-Market Kinuskin, Syvämaa yhdistyksen, Taidekuiskaajan, Keski-Suomen Kylät ry: sekä Maaseudun Sivistysliiton Keski-Suomen Kestävät kylät -hankkeen kanssa. 

Lasten ääni – kylän arki

Lapset ovat oman arkiympäristönsä asiantuntijoita

Kun kylää kehitetään, on tärkeää pysähtyä kuulemaan myös lasten kokemuksia siitä, millaista arki omassa kotikylässä on. Lapset näkevät ympäristön eri tavalla kuin aikuiset. Heidän havainnoissaan korostuvat turvallisuus, leikkipaikat, luonto, yhdessäolo ja paikat, joissa on hyvä olla.

Lasten ääni – kylän arki -menetelmä tekee nämä kokemukset näkyviksi lasten omilla tavoilla. Työskentelyssä lapset voivat havainnoida, piirtää, kertoa tarinoita, keskustella ja rakentaa näkemyksiään yhdessä. Samalla heidän ajatuksensa saadaan osaksi kylän kehittämistä, viestintää ja tulevaisuuden suunnittelua.

Kun lasten näkemykset huomioidaan aidosti, he oppivat, että heidän mielipiteillään on merkitystä ja että he voivat vaikuttaa oman kotikylänsä tulevaisuuteen. Samalla aikuiset saavat arvokasta tietoa siitä, mikä tekee kylästä lasten näkökulmasta hyvän paikan elää, kasvaa ja viihtyä.

Sarjankylä–Erkkilässä haluttiin tehdä näkyväksi kylän vahvuuksia, palveluita, yhteisöllisyyttä ja hyvää arkea. Tavoitteena oli laatia kyläesite, jossa myös lasten näkemykset olisivat aidosti mukana. Lasten ajatukset eivät jääneet työpajan aineistoksi, vaan niistä muodostui osa kylän yhteistä tarinaa ja markkinointia.

Lapset lähtivät mielikuvamatkalle omaan arkeensa – koulusta kotiin, kavereiden luo, harrastuksiin tai lähimetsään – ja pysähtyivät pohtimaan, mitä he näkevät, kuulevat ja kokevat omassa ympäristössään. Kokemuksia ilmaistiin piirtämällä, kirjoittamalla, keskustelemalla ja muilla luovilla tavoilla. Menetelmän tavoitteena oli tehdä näkyväksi lasten oma kokemus kylästä heidän omilla ehdoillaan.

Lasten piirustuksissa korostuivat luonto, turvallisuus ja yhdessäolo. Kuvissa toistuivat erityisesti tulipaikka tai kota, lintutorni, pulkkamäki, metsäpolut, eläimet ja koti osana ympäristöä. Lapset kuvasivat kylää paikkana, jossa voidaan liikkua luonnossa, leikkiä, viettää aikaa yhdessä ja nauttia kaikkien vuodenaikojen tarjoamista mahdollisuuksista.
Kirjallisessa kyselyssä tärkeimmiksi asioiksi nousivat kaverit, oma kyläkoulu, rauhallisuus, turvallisuus ja luonnon läheisyys. Lasten vastauksista välittyi vahva kokemus yhteisöllisyydestä: ystävät ovat lähellä, koulu on tärkeä kohtaamispaikka ja kylässä on turvallista liikkua sekä kasvaa.

Työskentelyn tuloksena syntyi kyläesite, jossa lasten näkökulma näkyy aidosti osana kylän esittelyä. Samalla saatiin arvokasta tietoa siitä, mitä lapset pitävät omassa elinympäristössään tärkeänä ja mitä asioita he toivovat säilytettävän myös tulevaisuudessa.

Sarjankylä–Erkkilän esimerkki osoittaa, että lasten osallistaminen on paljon enemmän kuin mielipiteiden kysymistä. Kun lapset saavat kertoa omasta arjestaan omilla tavoillaan, syntyy uusia näkökulmia kylän kehittämiseen. Samalla vahvistuu lasten kokemus siitä, että heidän ajatuksensa ovat arvokkaita ja että he ovat tärkeä osa oman kotikylänsä tulevaisuutta.

Ekotekotalkoot

Yhdessä ympäristön hyväksi

Ekotekotalkoot yhdistävät osallistavan kehittämisen, ympäristöteot ja yhteisöllisyyden. Parhaimmillaan ne ovat yhteisiä tekemisen päiviä, joissa asukkaat, yhdistykset, kunnat, koulut ja muut paikalliset toimijat suunnittelevat ja toteuttavat tekoja oman elinympäristönsä hyväksi. Samalla vahvistuvat yhteishenki, ympäristövastuu ja kokemus siitä, että omaan lähiympäristöön voi aidosti vaikuttaa.

Ekotekotalkoot voivat olla esimerkiksi risuaidan tai pistoaidan rakentamista, biohiilen valmistusta, maakellarin kunnostamista, niityn perustamista, purojen kunnostuksen suunnittelua tai muita luonnon monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä lisääviä tekoja. Mukaan kannattaa kutsua paikalliset yhdistykset, oppilaitokset, yritykset ja hyödyntää käynnissä olevien hankkeiden osaamista sekä verkostoja. Yhteinen tekeminen rakentaa uusia kohtaamisia ja jättää pysyvän jäljen ympäristöön.

Keiteleellä osallistava asuinympäristön kehittäminen yhdistyi ympäristökasvatukseen, kun 7.–9.-luokkalaiset pääsivät suunnittelemaan Äimetynpuron alueen tulevaisuutta. Nuoret toimivat itse alueen suunnittelijoina.

Ennen varsinaista suunnittelua nuoret perehtyivät purojen merkitykseen, vesistöjen tilaan ja purokunnostuksen perusteisiin asiantuntijoiden ohjauksessa. Tämän jälkeen he laativat omia suunnitelmiaan siitä, miten Äimetynpuron aluetta voitaisiin tulevaisuudessa kehittää luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja viihtyisyyttä tukevaksi ympäristöksi.

Työskentely antoi nuorille mahdollisuuden oppia ympäristösuunnittelusta ja samalla vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Suunnittelun kautta syntyi uusia näkökulmia alueen kehittämiseen sekä ymmärrystä siitä, miten luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää käytännön ratkaisuilla.

Vaikka Äimetynpuron kunnostusta ei ole vielä toteutettu, nuorten laatimat suunnitelmat muodostavat arvokkaan pohjan alueen jatkokehittämiselle. Esimerkki osoittaa, että ekotekotalkoot voivat alkaa jo suunnitteluvaiheessa. Kun asukkaat – tässä tapauksessa nuoret – pääsevät mukaan kehittämään omaa ympäristöään, syntyy samalla oppimista, osallisuutta ja halua pitää yhteisestä ympäristöstä huolta.

Työ toteutettiin yhteistyössä Keiteleen kunnan, Nilakan yhtenäiskoulun ja Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n kanssa.

Asumisen uudet tuulet maakuntien rajoilla -hankkeen tavoitteena on kehittää asumisratkaisuja ja nostaa asuminen keskeiseksi osaksi maaseudun kehittämistä.
Pihtiputaan kunnan hallinnoimassa hankkeessa ovat mukana Sydänsuomessa, SavoGrow ja NIHAK. Hanke toteutetaan kolmen maakunnan (Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo) alueella, ja siihen osallistuu yhteensä 20 kuntaa. Hanke toteutetaan vuosina 2024–2026, ja sen rahoittajana toimii Keski-Suomen ELY-keskus / Euroopan maaseuturahasto.

Lue lisää

Ketäs täällä Sydänsuomessa oikein asuu – ja mitä asukkaat pitävät tärkeänä omassa asuinympäristössään?

Maaseudun juuret ovat mummoissa ja papoissa – meidän jokaisen läheisissä. Heidän työnsä, kotinsa ja pihapuunsa antavat meille yhä mahdollisuuden asettua,